Mitä kirjoittaa rippikorttiin tai surukorttiin

Rippikortin ja surukortin kirjoittaminen alkaa usein samalla tavalla. Kortti on auki pöydällä, kynä kädessä, eikä ensimmäistä sanaa tule. Tuntuu, että pitäisi keksiä jotain suurta. Harvoin tarvitsee.

Risti ja valkoiset kukat on pop-up-kortti juuri näihin kahteen hetkeen. Kun sen avaa, sisältä nousee pieni paperinen näkymä: puinen risti, jonka ympärille on laskeutunut valkoinen liina, ristin juurella valkoisia kukkia, ehtoollismalja ja avoin Raamattu. Kukkien yllä lepää muutama perhonen. Suljettuna kortti on litteä ja mahtuu tavalliseen kirjekuoreen.

Kuva itsessään ei kerro, onko kyse juhlasta vai surusta. Sen kertoo viesti, jonka kirjoitat sisään.

Rippijuhlan jälkeen pöydällä on pino kirjekuoria, ja monessa lukee suunnilleen sama onnittelu. Nuori muistaa myöhemmin ne, joissa joku puhui juuri hänelle. Pitkää tekstiä ei tarvita. Riittää yksi asia, jonka olet hänessä huomannut, esimerkiksi:

"Olen seurannut, miten sinusta on kasvanut rohkea ja lempeä ihminen. Olen ylpeä sinusta."
"Kun joskus epäilet itseäsi, lue tämä uudelleen: sinuun luotetaan."

Pop-up-kortti ei jää pinon alle, koska se seisoo. Se päätyy usein hyllylle, ja sisällä oleva viesti tulee luetuksi useammin kuin kerran.

Surukortissa sanoja on vielä vaikeampi löytää, koska pelkää sanovansa väärin. Tärkein on kuitenkin tehty jo silloin, kun kortti lähtee: läheiset tietävät, että heitä ajatellaan. Muutama rivi riittää:

"Ajattelemme teitä näinä raskaina päivinä."
"Muistamme Marjatan naurun ja lämmön. Voimia koko perheelle."

Jos tunsit vainajan, yksi oma muisto hänestä merkitsee usein enemmän kuin valmis runo.

Perheelle tulee näinä viikkoina monta korttia. Tämän voi nostaa auki muistotilaisuuden pöydälle. Kuva on hillitty, valkoista ja vihreää, ja perhonen on vanhastaan ollut toivon merkki.

Kortin voit tilata kotiin ja kirjoittaa itse. Jos asut kaukana tai aika ei riitä, kirjoita viesti kassalla, niin kirjoitamme sen korttiin käsin ja postitamme suoraan vastaanottajalle.